Eroaava ja uusi sukuneuvosto haluaa kiittää kaikki jotka osallistuivat meidän juhlakokoukseen Helsingin Vuorannassa tällä dokumentilla!.
Täältä voit ladata Zip tiedoston jossa kaksi HD resoluution kuvaa ryhmäkuvauksesta.
Juhlakokous 10-11/7-2010 Helsinki
Klikkaa allaoleva "Käynnistä kuvatkavalkaadi" linkki jos haluat katsoa kuvakavalkaadia sukujuhlista!
Käynnistä kuvakavalkaadi
Nyt saatavana DVD sukujuhlista! Katso traileri alla.
Traileri on mustavalkoinen tilansäästämiseksi, DVD toki on värillinen
This text will be replaced
Eroaava ja uusi sukuneuvosto haluaa kiittää kaikki jotka osallistuivat meidän juhlakokoukseen Helsingin Vuorannassa tällä dokumentilla!.
Täältä voit ladata Zip tiedoston jossa kaksi HD resoluution kuvaa ryhmäkuvauksesta.
Suomen Sukututkimusseuran puhe
Toiminnanjohtaja Fil. maist. P.T. KuusiluomaArvoisa sukujuhlaväki, hyvät calamniukset!
Tänä vuonna on sukututkijoiden keskuudessa jälleen kerran pohdiskeltu kuka ansaitsee tulla julistetuksi suomalaisen harrastusluontoisen sukututkimuksen isäksi.
Tätä kunniaa on joskus tarjottu ruotsalaista jesuiittapappia ja historiantutkijaa Johannes Messeniukselle. Hän antoikin Ruotsin valtakunnassa sukuselvittelylle aimo piristysruiskeen, kun hän kuningas Kaarle IX:ttä mielistelläkseen laati aivan 1600-luvun alkuvuosina mielikuvituksellisia sukuselvityksiä Vaasa-suvun tarunhohtoisesta menneisyydestä.
Vuonna 1616 Messenius julkaisi kokoelman aatelisten sukuselvityksiä, joilla oli käyttöä, kun kymmenen vuotta myöhemmin perustettiin Ruotsin ritarihuone. Kaikkien sinne haluavien sukujen oli kirjallisesti todistettava aatelisarvonsa saaminen. Useimmilla aatelissuvuilla ei ollut näyttää hallitsijan myöntämää rälssikirjaa, mutta monelle aatelissuvulle arvostetun historioitsijan laatima sukuselvitys avasi oven ritarihuoneelle. Sillä ei ollut juurikaan merkitystä kuinka paljon näillä polveutumissuhteilla oli tekemistä todellisuuden kanssa.
Messenius tuomittiin maanpetoksesta elinkautiseen vankeuteen ja sijoitettiin ensin Kajaanin linnaan, mutta sai lopulta luvan asettua Ouluun, missä hän sitten kuolikin. Ruotsin maineikkaimman sukututkijan päätyminen Suomeen on saanut monet ehdottamaan Messeniusta suomalaisen sukututkimuksen isäksi, mutta hänen vilkkaan mielikuvituksensa vuoksi tätä arvonimeä ei ole haluttu Messeniukselle antaa.
Myös erästä toista ruotsalaista Johannesta – Johannes Bureusta – on tarjottu ehdolle suomalaisen sukututkimusharrastuksen isäksi. Johannes Bureus oli Ruotsin ensimmäinen valtionarkeologi, joka päätyi 1620-luvulla Kungliga Bibliotekin kirjastonhoitajaksi. Bureus laati laajan Ruotsin historiaa käsittelevän käsikirjoituksen, jonka kenttätyön hän aloitti vuoden 1600 tienoilla tehdessään riimukivien inventointimatkan Norrlantiin. Käsikirjoitus sisältää myös sukututkimusta, sillä Bureus selvittää siinä Bure-sukua keskiajalta 1600-luvun alkuun.
Messeniuksen tavoin myös Bureus edustaa 1500-luvulla syntynyttä ja Ruotsin loistavaa menneisyyttä korostavaa gööttiläistä historiantutkimusta. Sen mukaan esimerkiksi ruotsalaiset polveutuvat Nooan pojasta Maagogista. Johannes Bureuksen sukututkimustyön jälkimaine on kuitenkin oleellisesti kirkkaampi kuin kaimansa Messeniuksen. Bure-genealogialla – puhdistusten jälkeenkin – on Ruotsissa tänä päivänä klassikkosuvun asema.
Ehkä Bureus oppihistoriallisessa katsannossa osoittautuu oman aikansa mittapuiden mukaan taitavammaksi lähdekritiikin harjoittajaksi kuin kollegansa Messenius. Bureuksella on Messeniuksen tavoin tietty erityissuhde Suomeen: Bureuksen isä oli alun perin Pernajan kirkkoherra. Mutta näistäkään aineksista ei vielä leivota suomalaisen harrastajasukututkimuksen isää.
Alkuvuodesta 1660 Taalainmaalta kotoisin ollut Turun piispa Johannes Terserus lähti tarkastusmatkalle Pohjanmaalle. Tämä kuningatar Kristiinan nimittämä piispa oli ponteva teologi, joka pyrki aikaansaamaan uudistuksia niin kristinopin kuin seurakuntaelämänkin saralla, ja hän teki laajassa hiippakunnassaan runsaasti tarkastusmatkoja.
Eräs syy piispa Terseruksen Pohjanmaan matkoihin oli 1500-ja 1600-luvuilla syntynyt käytäntö, jonka mukaan seurakuntaan valittiin uusi pappi mielellään omasta maakunnasta. Näin syntyi pappissukuja, jotka saattoivat useammakin polven ajan palvella samaa seurakuntaa. Päätökset nimitysasioissa kuuluivat kuitenkin Turun piispalle. Joissakin pohjalaispitäjissä oli menty niin pitkälle, että jos pappi ei osoittautunut mieluisaksi, hänet kannettiin miehissä kirkosta ulos ja heitettiin kirkkotarhan aidan yli. Eikä takaisin ollut tulemista.
Näissä asioissa piispa Terserus lähti Pohjanmaalle ja kiinnitti huomiota pohjalaisten pappien välisiin moniin sukulaisuussuhteisiin. Hän kiinnostui todella asiasta ja ryhtyi systemaattisesti keräämään tietoa tästä ilmiöstä. Terseruksen kenttätyö ei kauaa kestänyt, sillä teologisten kiistakysymysten vuoksi hänet erotettiin Turun piispan virasta vuonna 1664. Lyhyen epäsuosion kauden jälkeen hänet nimitettiin Lindköpingin piispaksi.
Piispa Terserus korosti hiippakuntansa papistolle katekismuksen opettamisen tärkeyttä ja määräsi papit merkitsemään kansan kristinopin taidot nimenomaan tähän tarjoitukseen laadittaviin luetteloihin. Näin Terserus pani alulle järjestelmän, jota hänen seuraajansa kehittivät ja jonka tuloksena aikanaan syntyivät rippikirjat eli sukututkimuksen tärkein lähdesarja.
Suomalaisen sukututkimusharrastuksen aloittamisen kunnia on perinteisesti annettu piispa Johannes Terserukselle. Hän keräsi tarkastusmatkoillaan runsaasti genealogista aineistoa ja kirjoitti mittavan käsikirjoituksen pohjalaisten pappien sukulaisuussuhteista. Se kuitenkin tuhoutui Turun palossa, mutta onneksi siitä oli tehty kopioita ja jo Henrik Gabriel Porthan 1780-luvulla suunnitteli sen julkaisemista Turun Akatemiassa.
Johannes Terserus kylvi siemenen ja muut jatkoivat hänen työtäään. Se kantoi hedelmää vasta lähes 200 vuotta myöhemmin, kun Lapväärtin rovasti Elias Robert Alcenius vuonna 1850 julkaisi teoksen Genealogia Sursilliana. Sitä on kutsuttu suomalaisen sukututkimuksen perusteokseksi ja sitä se monella tavalla onkin. Se on ensimmäinen Suomessa toimitettu ja painettu laaja sukujulkaisu, joka perustuu peräti parin sadan vuoden tutkimustyöhön.
Suomalaiset sukututkijat juhlivat tänä vuonna sukututkimusharrastuksen 350-vuotisjuhlavuotta. Juhlavuoden suojelija on tasavallan presidentti Tarja Halonen ja Suomen Sukututkimusseura järjesti juhlavuoden pääjuhlan helmikuun alussa Säätytalolla. Tuossa juhlassa pitämässään juhlaesitelmässä Turun ja koko Suomen arkkipiispa, tohtori Jukka Paarma – piispa Johannes Terseruksen seuraaja – totesi mm. seuraavasti:
"Sursillin suku on ollut useille sukupolville hieno esimerkki siitä, kuinka kiehtova harrastus suvun tutkiminen on. Historiantutkijat sanovat mielellään että nykyisyyden ymmärtäminen ja vielä enemmän tulevaisuuden ymmärtäminen on mahdollista vain jos tunnemme menneisyyden ja miten tähän päivään on tultu. Sama pätee ihmiseen. Jokaisessa on tallella historia siitä, miten tähän päivään on tultu. Me kannamme mukanamme omaa biologista perintöämme, tahdoimmepa tai emme. Oppiakseen tuntemaan itsensä, on tunnettava vanhemmat ja esivanhemmat. Biologisen perimän ja sukujuurien tunteminen ei ole vielä läheskään kaikki, mitä menneisyydestä tarvitsemme ihmisen tuntemiseen. Emmehän ole vain geenejä ja kemiallisia prosesseja. Olemme yksilöitä, persoonia, joilla on omat juurensa, mutta ei vain biologiset vaan myös henkiset, kulttuuriset enemmän tai vähemmän syvät juuret."
Näissä arkkipiispan sanoissa on ohjelmajulistusta kerrakseen niin sukututkimuksen harrastajille kuin sukuseuroillekin näiden toimintaa varten.
Arvoisa sukujuhlaväki!
Toivotan Suomen Sukututkimusseuran puolesta Calamnius-Sukuseuralla lämpimät onnittelut sen viettäessä 60-vuotisjuhlaansa ja parhainta menestystä sukuseuran toiminnalle jatkossakin!
Löytötavaraa
Kuvan lelu löytyi juhlien jälkeen!
Jos joku tunnistaa, ottakaa yhteyttä meidän sihteeriin sähköposti: ea.kotisaari [at] gmail.com